kello kulkee kahtatoista, tämä yksiön asukki kuivuu suihkun ja itkemisen jäljiltä. katsoin nimittäin telkkarista elokuvan 13 ja risat, varsin huonoin ennakko-odotuksin, mutta päädyin huomaamaan että se oli oikeastaan ihan sympaattinen leffa jossa on hyvä sanoma. ja voi kuinka itkin lopussa, ihan tyrskimällä. ja voi kuinka hyvää itkeminen pitkästä aikaa teki. joskus vähän nolotti jos itkin jollekin ei-niin-katu-uskottavalle asialle mutta nyt oli vaan ihan ilo. samat ne asiat on jotka koskettaa, viis siitä minkä tasoinen kulttuurituote on kyseessä.

sitten otsikon asiaan. päätä on tänään särkenyt enemmän tai vähemmän koko päivän, ties mistä johtuen. nukuin ihan hyvin ja tarpeeksi ja ulkoilinkin eikä hartioissa tunnu mitään suurempaa jumitusta. ehkä syynä on sitten geenit tahi eilisillan nautitut nesteet. mutta ei mulle ikinä tule krapulaa, eihän? tämän säryn ohella päivä on muutenkin mennyt vähän lööbaillessa. kävin kyllä neiti A:n kanssa kävelemässä ja ennakkoäänestämässä ja keskustelemassa tärkeistä asioista hänen olohuoneessaan (H tulee suomeen toivon mukaan jo kuukauden lopulla ja vie yhä enemmän tilaa minun pohdinnoissani. on hyvin jännittävää että mitä tapahtuu sitten kun taas kohtaamme, kun molemmat on miettineet elämiään tässä reilun puolen vuoden ajan. ja kyllähän meillä on vieläkin toisiamme ikävä, on ollut koko ajan, tai jos ei nyt koko ajan niin ainakin usein ja aika säännöllisesti. minulla on ollut selkeimpiä taukoja silloin jos on ollut joku muu miesasia mielessä, mutta kaikki ne sitten menivät kuitenkin ohi ja H pomppasi takaisin mieleen. vitsit että on jännittävää sitten kun hän tulee takas).

luulenpa että nyt on aika mennä nukkumaan.