eli nythän on siis jo maaliskuu! ilmatieteen laitos näyttää että mittarilukema kipuaisi lähipäivinä plussan puolelle, ja jos sitä jatkuu niin pääsen taas käyttämään punaisia kumisaappaitani <3

tänään illalla (eilisen puolella) tein hyvää mättöruokaa makaronista ja jauhelihasta (halvinta laatua, nyt pitäisi vähän säästellä reissua varten) ja sipulista. pitää muuten laittaa loppu jääkaappiin, hopsan. niin ja ruuanlaiton lisäksi siivosin työpöydän huomista varten. ansiotyöstä on huomenna vapaata joten pitää työstää ennakkotehtäviä. (luin äsken vähäsen herkun ilmoitusluontoisia asioita ja siellä oli sellainen lopputyötä koskeva oivallus että joka päivä pitäisi tehdä sitä hommaa edes ihan pikku määrä jotta kynnys tarttua siihen pysyisi matalana eikä syyllisyys niin painaisi. pätee varmaan kaikkeen tällaiseen itsekuria vaativaan aikaansaamiseen.) huomenna meinaan siis herätä reippaasti ennen puoltapäivää ja käydä suihkussa ja juoda teetä ja kuunnella jazzia ja istua työpöydän ääreen näkemään hiukan vaivaa taiteellisten saavutusten eteen. minulle tuo piirtäminen jne. kun ei ole mikään elinehto eli se ei oikein tuppaa tulemaan itsestään.

nyt tuntuu vähän rasittavalta ajatella ja suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle. minä tykkäisin ajatella vaan toukokuuhun asti, tai oikeastaan huomiseen. mutta toisaalta.. nyt kun olen päättänyt mihin kouluihin haen, eihän tässä tarvitse nyt juuri miettiä mitään muuta kuin sitä että saisi lähetettyä niihin hyvät kuvat. mahd pääsykokeet on sitten kesän asia ja kaikki "haluankohan mä nyt oikeasti sille alalle" -ajatukset on vähän turhia niin kauan kun mielessä ei ole mitään korvaavaa vaihtoehtoa. toinen vuosi tylsässä duunissa? ei kiitos. jos opiskelupaikkaa ei tipu niin irtisanon vuokrasopimuksen ja lähden etelä-amerikkaan. --- mutta ajatellaan nyt että opiskelupaikka tippuu ja mennään takaisin siihen tulevaisuuden ajattelemis-asiaan. on jännä kuin monta tasoa tässäkin on; toisaalta funtsii kaikkea että sitten kun on perhe, sitten seuraavaksi että sitten kun on opiskelupaikka, ja aika lähellä oikeasti käsittävää ajattelua on se että sitten kun lähden toukokuussa reissuun, ja pääosin elän nyt niin että sitten kun menen nukkumaan. ja huomenna illalla esim meinaan olla parhaiden kavereideni (neidit A ja B siis) kanssa ja tiedän tasan että mukavina hetkinä ystävien seurassa on hetkessä eläminen parhaimmillaan. aika hyvin se toimii iltaisin ylipäänsä jos aamulla ei ole mitään stressattavaa. elämänkäsitykseni on nyt juuri hyvin pitkälti se että kohta menen sänkyyn ja sitten nukahdan ja aamu tulee joskus mutta sitä ei tarvitse ajatella. kestäisiköhän ihmisen psyyke jos tämä valvetodellisuus ei katkeaisi joka päivä?

no, mutta pian menen sänkyyn ja nukahdan ja näen jänniä unia ja aamu tulee joskus mutta sitä ei tarvitse ajatella.