minikokoisen keittokomeroni (yleensä sanon sitä hieman suureellisesti keittiöksi) lattialla istun ja viihdyn läppärini kera. piirtämiseni oli tänään hiukan epätoivoista itselle asetetusta paineesta johtuen. sain paperille aikaan keltaista ja tekstin "vittu tästä mitään tuu" ja takin luonnoksen vaatesuunnittelulinjaa varten ja pari ihmisluonnosta. sitten puhuinkin ystäväni neiti A:n kanssa, joka rohkaisi ja sanoi että kyllä sä pystyt siihen ja että jos on fiilisihminen niin pakolla ei oikein saa aikaan mitään mielekästä tulosta. ja sellistinä hän kyllä tietää mistä puhuu. puhuttiin pitkä tovi kaikista olennaisista ja hyvistä asioista ja siinä samalla tein paperiin muutaman hienon reiän mattoveitsellä ja se takkiluonnos sai hienon raidoituksen. niin ja vähän lisää keltaista tuli ja mieli koheni. myöhemmin tänään menen neiti B:n lukuseuraksi kirjastoon ja luulenpa olevani iloinen siitä että minä saan piirtää kun kaikki muut opiskelee. ja sovimme neiti A:n kanssa että huomenna aamupäivällä teemme kumpikin omaa juttuamme hänen kotonaan ja jos alkaa liiaksi vituttaa niin keitetään kahvit. olen pari kertaa aikaisemmin yrittänyt organisoida jonkinlaisia yhteispiirtämisprojekteja mutta tämä tuntuu jotenkin hauskemmalta; poikkitaiteellista nääs.

kävin äsken taas sähköpostissa eikä H:lta ole vieläkään tullut vastausta tapaamisehdotukseeni. möh. sentäs tiedän että jos se sattuu nyt olemaan jossain peräkylässä niin ei oo mikään ihme ettei miehestä kuulu mitään. viimeksi kuulin siitä jotain kun sain tekstarin pari viikkoa sitten. yritin vastata mutta vaihteeksi välitystiedot jäi odottamaan ja pari päivää sitten tuli info että viesti ei mennyt perille. tätä tää on kun yrittää pitää yhteyttä toiselle puolelle maailmaa.

nyt otan A3-lehtiön kainaloon ja painelen ratikkaan, tsau