tätä pohdin tovi sitten kun kaivoin kassista ostamani kookospähkinän. mutta enhän minä kauaa tuhistele nenääni tällaisten pulmien edessä; kaivoin kaapista työkalut ja puukolla ja vasaralla se sitten aukesi. ja yksi haava tuli sormeen. avattu kookospähkinä näyttää tosi viehättävältä. en osaa edes kuvailla miksi. se vaan näyttää.

tänään tuntuu siltä että miten vitussa mä kuvittelen pääseväni mihinkään taidekouluun, eihän mua edes huvita piirtää tai maalata saati kehitellä huimia ideoita. ja APUA, mitä mä sitten haluan tehdä jos en sitä? kai tää on vaan jotain yleisuupumusta ja rauhattomuutta ja tunne-elämän pienoista sekamelskaa. (halleluja että tuossa vieressä on oma sänky jossa saa nukkua heti kun malttaa) nyt on joku mielen taso myllerryksessä, kyllä sen huomaa. koko päivän miettii jotain H:n kohtaamista pariisissa ja kun tulee kotiin, ainoat asiat mihin saa tartuttua on biojäteastian tyhjentäminen ja kookospähkinä ja blogi. no mutta muita päiviä tulee. ja ainakin pyykkäsin tänään! niin, ja H:n kohtaaminen pariisissa. se olisi niin täydellinen tapa meidän kahden kohdata toisemme kahdeksan kuukauden jälkeen. tiedän että ikäväni häntä kohtaan on hyvin kausittaista, mutta nyt toivon aivan vilpittömästi (ja uskon toivovani myös kuukauden päästäkin) että hän haluaisi tavata minut jossakin tien päällä, vaikka siellä pariisissa. voisimme sopia tapaamisen toukokuun, no, vaikka 14. päiväksi, kello kolme seinen ylittävällä sillalla x. olisin aivan varmasti etuajassa ja polttaisin hermoröökejä ja kuvittelisin kaikkea mahdollista tapahtuvaksi ja sitten näkisin hänet ja halaisimme tiukasti ja menisimme syömään (tai seinen rantaan istumaan) ja alkaisimme kertoa toisillemme mitä kaikkea on tapahtunut. (niinä hetkinä kun ikävöin häntä oikein urakalla, mielikuvitus tietysti jatkaa omia ratojaan, tänäänkin töissä oikeasti värähdin ojentaessani pankkikortin jollekin niistä miljoonasta asiakkaasta, ja ihan vain siksi että kuvittelin millainen yhteinen yö meillä olisi. meillä on niin erikoislaatuinen suhde että jos siihen ikinä tulee erotiikkaa, se on varmasti aika pöyristyttävää)

nyt pieni muistin päivitys, olenko mahtanut antaa H:lle blogini osoitteen? ei, en muistaakseni. vain neiti A:lle, joka muutenkin tietää tämän kaiken, tai ainakin arvaa.