kuunnella itseään tässä elämässä, kuunnella sydäntään, yrittää tulkita mitä se tarkoittaa. pitää sydäntään hyvänä, arvostaa sitä ja sanoa ”ei se mitään” jos se ei aina aivan tiedä mitä tekee. antaa sydämen ainakin välillä päättää mihin suuntaan mennä. kuunnella heikkouksiaan ja antaa itsensä rauhassa itkeä ja tuntea pahaa mieltä. ja kuitenkin tietää että elämässä, omassa elämännäkemyksessä, pohjimmaisena on toivo. katsoa tulevaisuuteen luottavasti ja arvostaa omaa tapaansa elää; tietää että jotain siitä tavasta säilyy halki elämän kaikkien kuoppien ja huippujen. iloita kevättuulista ja pikku kodista. kiittää elämän hyvistä ihmisistä, kiittää niin paljon että melkein sattuu. tietää että on olemassa toivo, toivoa että koko ajan voi kasvaa kypsemmäksi ja sisäisesti rikkaammaksi ihmiseksi ja pystyä tekemään jotakin toisten hyväksi. katsoa omaa napaansa ja muidenkin napoja. unelmoida rakkaudesta. kaivata vilpitöntä ja hyväksyvää yhteyttä (jota on saanut kokea)(kaivata hurjasti sitä ihmistä jonka kanssa sen sai kokea odottamatta, Jumalan jekkuna pikku ihmisille). hymyillä huvittuneesti sille että aina muuttaa mieltään. iloita siitä että on kuitenkin löytänyt jotakin pysyvää ja hyvää. unelmoida rakkaudesta lisää ja lisää ja lisää. odottaa sitä päivää jona saa tietää miten tämän unelman käy. hyväksyä se että jos unelma ei täyty, uusia unelmia tulee kyllä. ja antaa itsensä surra mennyttä unelmaa, ja jonakin päivänä huomata että se on tosiaan mennyt ja hymyillä. mutta ihan hätiköimättä; tässä hetkessä unelmoida rakkaudesta ja antaa sydämen toivoa mitä se tahtoo. olla pelkäämättä liikaa, sillä pohjimmaisena on onneksi toivo.